Elämän byrokratia

Haluaisin perustaa uuden viraston
pyörittämään paperia
Paikan jonne voi valittaa elämän epäoikeudenmukaisuutta
lomakkeella B620D
Keski-iän ylittäneet harput istuvat tiskillä
laitettuaan aamulla papiljotit
viraston standardin mukaisesti
Iskevät leimoja lomakkeisiin
joilla voi vaatia palautusta kohdalla
"En minä tätä halunnut"
Elämän byrokratia
ja pelkkä valitusoikeus
tekevät tästä kaikesta paljon siedettävämpää

Asetelma

Eloton sommitelma
jäykkä, muodollinen kuva
pakollinen korvasta korvaan irvistys
esitys onnesta ja kiiltokuvasta
"Kaikki on hyvin"
Propaganda-asetelma
josta puuttuu kaikki elo
Kaksiulotteinen
litteä ja lattea
Mauton

Mihin ihmeeseen katosi luonnollisuus ja nauru
lasten raikuva ääni
kyyneleet silmäkulmasta
likatahrat ja haiseva hiki

Perhekuva on eloton sommitelma
todellisuuden irvikuva

Sade

Jonain päivänä sade lakkaa
kaatumasta päälleni
vyörymästä yli rännien
tulvimasta yli pääni

Jonain päivänä synkkyyttä uhkuvat pilvet
mustaakin mustemmat
paholaisen kätyrit
rakoilevat
Näen aavistuksen sineä
ja mullasta nousee uusi taimi

Haisuli

Hai, hai, haiseva haisuli
Muumimaan pikku vipeltäjä
Ruskea pikku karvatassu
tahattomasti hassu

Hai, hai haiseva haisuli
Muumimaan koulukiusattu
Metsän siimeksissä piileskelevä
yksinäisyydessä elävä

Hai, hai haiseva haisuli
Muumimaan räkänokka
Piikikäs piikittäjä
vai syrjinnästä kärsijä

Loppuuko suru itkemällä?

Loppuuko suru itkemällä?
Saapuuko onni hymyilemällä?
Vaikka hymy olisi epäaito
Haihtuuko ahdistus ulkoilemalla
Pitääkö kiire pään selvänä?
Saako rauhan rukoilemalla?
Tuleeko minulle todella apu, jos rukoilen tarpeeksi voimakkaasti,
tarpeeksi ahkerasti?

Hetken unohdus on autuasta
kiire pitää ajatukset toisaalla
tai uni, joka on unetonta
vailla näkyjä tai muistoja

Illan yksinäinen hetki
on kuitenkin paholaisen tunti
jolloin omat riivaajat saapuvat
kellot kumisten

Muistojen puutarha

Muistojen puutarhassa
kukat kukkivat kirkkaamin
ja okaat pistävät terävimmin
Tuoksu huumaa kulkijan

Muistojen puutarhassa
pilkottaa vääristynyt peilikuva
muurin takana pilkottavasta todellisuudesta

Haistan kevään

Haistan kevään aavistuksen
Haistan vihreän nurmen
Tuulessa tunnen aavistuksen menneestä talvesta

Mieleni paistaa jo kesän auringossa
ja tunnen eläimellistä vetoa juurilleni
Äänet voittavat Vivaldin sinfoniat

Istun puistonpenkille haistelemaan
Ja sieluni täytän elämällä